Kasvattajan kielletyt sanat

Kuva: Dana Cristea

Muistatko ne lapsuuden kesäpäivät kun juoksit paljain jaloin kuumalla rannalla? Entä sen metsäretken, jolloin poimit ämpärin melkein täyteen mustikoita ihan itse? Muistatko vielä mitä leikit iltapäivisin tai ne illat kun päivystit lankapuhelimen ääressä odottaessasi ystävän puhelinsoittoa? Ja entäs ne tunnit pulkkamäessä tai lumilinnaa rakentaen? Silloin kun talvetkin olivat vielä lumisia?

Useimmilla meistä on ainakin muutamia ajan kultaamia muistoja omasta lapsuudesta. Hetkiä, jotka ovat voimakkaiden tunteiden ansiosta taltioituneet muistoihimme kirkkaina ja kaihoisina. Nämä muistot ja kokemukset ovat meille tärkeitä ja arvokkaita ja haluamme luonnollisesti jakaa hyvät kokemukset kasvattamiemme lasten kanssa.

Minulle on esitetty vuosien varrella tuhansia kysymyksiä, joista usein toistuvat eivät oikeastaan ole kysymyksiä vaan omien muistojen ja arvojen jakamista. Tässä niistä muutamia:

  • "Mitä tapahtuu aidoille ihmissuhteille, jos jutellaan vaan netissä?"
  • "Meidän lapset eivät halua lukea oikeita kirjoja!"
  • "Miksei niitä pelejä voi pelata tosi elämässä, tuolla pihalla?"

Aito, oikea ja todellinen ovat sanoja joilla me kasvattajat pyrimme luomaan asioille hierarkista arvojärjestystä ja viestitämme samalla mitkä asiat ovat meille tärkeitä. Näitä sanoja käytetään jatkuvasti mainonnassa, sillä jos jokin tuote on aito ja oikea, niin kaikkien muiden tuotteiden on oltava jollain tavalla huonompia tai vääriä. Sanojen käyttö kasvatuksessa on kuitenkin ongelmallista. Vaikka aikomuksemme olisikin hyvä ja haluaisimme tarjota lapselle asioita ja kokemuksia jotka ovat olleet meille arvokkaita, niin käyttäessämme näitä sanoja viestitämme tahtomattamme, että asiat jotka ovat lapselle arvokkaita ovatkin huonoja ja arvottomia.

Tällä hetkellä lapsuuttaan elävät lapset ovat luomassa erilaisia, mutta yhtä voimakkaita ja arvokkaita lapsuuden muistoja pelatessaan Minecraftia ystävien kanssa ja viestitellessään WhatsAppissa pikkutunneille. Lapset kokevat jatkuvasti asioita ensimmäistä kertaa ja saavat oivaltamisen ilon eri asioista kuin me kasvattajat.

Tarkista motiivisi

Kun jokin asia on kasvattajalle vieras, on helpompaa kieltää tai rajoittaa sitä, kuin perehtyä asiaan ja keskustella siitä. Lapsilukot ja ruutuajat ovat kasvattajalle helppoja ratkaisuja hallita lasten käyttämää mediaa, mutta niiden käyttö ei syvennä ymmärrystämme rajoitettavasta ilmiöstä.

Ennen kuin kiellät tai rajoitat jotain lapselle merkityksellistä asiaa, toivon että kysyt itseltäsi kaksi kysymystä - mitä ja miksi?

Mitä olet kieltämässä? Kun kiellämme jotain lapselta, se ei ole pois meiltä vaan lapselta emmekä pysty tuntemaan ja ymmärtämään täysin kiellon vaikutuksia. Ota selvää googlaamalla ja lapsen kanssa keskustelemalla siitä mistä asiassa on kyse, jotta ymmärrät paremmin mitä lapsi menettää kiellon seurauksena.

Miksi olet kieltämässä? Oletko kiltämässä lapselle merkityksellisen asian, koska kielto edistää lapsen hyvinvointia ja kasvua yhteiskunnan jäseneksi? Vai kiellätkö, koska arvotat jonkun muun asian lapsen kiinnostuksen kohdetta tärkeämmäksi tai hyödyllisemmäksi?

Oman arvomaailman avaaminen lapselle on osa kasvattajana olemista. Arvojen tuputtaminen johtaa kuitenkin viimeistään murrosiässä vastareaktioon ja selviät vähemmällä taistelulla yrittämällä tartuttaa oman innostuksesi arvostamaasi asiaan. Jos haluat, että lapsi innostuu jalkapallosta, pyydä häntä pelaamaan kanssasi. Jos haluat hänen lukevan kirjoja, lukekaa kirjoja yhdessä ja keskustelkaa niistä. Jos haluat että lapsi tekisi välillä jotain muutakin, tarjoa hänelle vaihtoehtoja.

Ja jos haluat ymmärtää lapsesi kiinnostusta, pyydä häntä kertomaan ja näyttämään mistä siinä on kyse.